Rytmihäiriöt, hiusvärit ja vastuut

Hiusvärikeskustelun käydessä kuumana on syytä pohtia ilmiötä tarkemmin, kuka vastaa ja mistä. Ohessa tiivistettynä saamanani sähköposti, joka laittaa hiljaiseksi. Kirjoittaja ei halua nimeään julkisuuteen, joten kutsun häntä tässä Pirkoksi.

Kerron omia kekemuksi hiusvreistä tai oikeammin äitini värjäyshistoriaa. Äitini värjäytti vuosia tummilla väreillä hiuksiaan tultuaan harmaaksi. Hänellä oli ollut kaunis tumma tukka. Lopulta hän sai hyvin voimakkaan allergisen reaktion. Äidin kohtalo oli järkyttävä. Hän joutui viikoksi sairaalaan, koska hänelle tuli vaikeat rytmihäiriöt, kasvot ja oikeastaan koko ihminen turposi muodottomaksi. Me lapset ja lastenlapset jo pelkäsimme, että hän kuolee. Lääkärit sanoivat, että kroppa taistelee myrkkyjä vastaa lisäämällä elimistöön nestettä eli sitä kautta laimentamalla myrkkyjä. Sydämestä sanottiin, että se joutuu allergisessa reaktiossa lujille ja silloin siis puhkesi eteisvärinä. Sitä ei kyetty oikaisemaan sähköllä eikä lääkityksellä. Äiti sai tuosta värjäyskerrasta elinikäisen flimmerin. Mutta lääkityksellä (rytmiöhäiriölääkket, varfariini) hän eli kuitenkin vielä useita vuosia. Hänelle ei tehty heti reaktion jälkeen allergiatestejä, mutta myöhemmin Allergiasairaalassa testit osoittivat, että hän oli voimakkasti allergisoitunut PPD:lle. Häntä kiellettiin tukanvärjääminen sekä käyttämästä mustia alusvaatteita sekä esim mustia kenkiä, koska nissä voi olla samoja allergisoivia aineita. Hän käyttikin aina vitivalkoisia alusvaatteita tämän jälkeen. Äidin värjäyskokemukset pelottavat, mutta silti minä aina väännyn värjäyttämään tukkani. Tunnen itseni pinnalliseksi, koska en ole kyennyt luopumaan värjäyskierteestä. Kampaajalta tulon jälkeiset päivät ovat aina yhtä piinaa, kun tarkkailen itseäni. Tiedän, etta värjäysongelmani ratkeaisi helposti, jos siirtyisin harmaapääksi, mutta minun naisellinen minäni ei tahdo siihen suostua, vaikka seuraukset voivat olla tosi vakavat.
Muuten se äidin käyttämä väri oli Schwarzkopfin väri.

Tämä tapahtui siis Suomessa. Mutta kenellä on vastuu kirjoittajan äidin allergisesta reaktiosta ja rytmihäiriöistä?

Kuva: Flickr,  José Goulão, Creative Commons -lisenssi

Valmistajat, maahantuojat ja/tai kampaajat?

Elinkeinonharjoittajalla on ensisijainen vastuu siitä, että hänen valmistamansa, markkinoimansa ja myymänsä tuotteet ovat turvallisia. Tämä koskee niin valmistajaa, maahantuojaa kuin kaupan eri portaissa toimivia myyjiäkin.
Turvallista kosmetiikkaa -esite

PPD, resorsinoli ja muut hiusvärien pahikset ovat lain mukaan sallittuja. Erittäin kyseenalaista on tapa, jolla tuotteita markkinoidaan. Allegiariskiä vähätellään, herkistävistä aineista ei kerrota ja mainoksissa annetaan ymmärtää, että kyse on luonnollisista ja turvallisista ainesosista - tuotteita viherpestään. Kyse on kuluttajan - ja myös kampaajien - tietoisesta harhaanjohtamisesta.

Hiusvärien allergisoiville aineille, kuten PPD:lle, resorsinolille ja aminofenoleille ei ole löytynyt korvaavia turvallisempia aineita. Jos joku sellaiset keksii, on taatusti upporikas. Haitattomampiakin vaihtoehtoja toki on, mutta niillä ei saa kaikkia samoja sävyjä kuin kestoväreillä. Kokeilla voi vaikka aitoja kasvivärejä, henna jne., vaalennusta eli värin poistoa vaikkapa raidoina tai suoravärejä. Mutta värivalikoima on suppeampi, eikä värjäystulokset ole yhtä kestäviä.

Hiusvärien valmistajat pesevät kätensä vastuukysymyksistä allergioita koskien pakkausten tekstien myötä. Lista tuotteen sisältämistä ainesosista paintetaan pakkausen pohjaan, kuten esimerkiksi on Naturigin-väreissä. Pakkauksissa lukee lain määräämät varoitustekstit ja kehotukset testata tuote ennen käyttöä. Mutta kuinka moni tekee testin kotona tai kampaamossa? Meneekö joku kampaamoon paria vuorokautta ennen sivelyttämään hiusväriä korvan taakse, odottaa pari päivää ja vasta sitten värjäyttää hiuksensa? Itse asiassa koko testi on kyseenalainen, sillä aineita ei suositella pidettäväksi iholla pitkään ja testi itsessään lisää herkistymisen riskiä. Mikä sitä paitsi takaa, ettei allergia iske heti testiä seuraavalla värjäyskerralla?
Hiusvärien valmistajat rauhoittelevat sanomalla, että allergisia reaktioita tapahtuu erittäin vähän verrattuna siihen, miten paljon hiusten värjäystä tehdään. Mikä on aivan totta. Mutta entäpä, jos asiaa katsoo toisesta näkökulmasta? On siis hyväksyttävää, että Euroopassa pari ihmistä kuolee ja lukuisia sairastuu yleisesti käytössä olevan kulutustuotteen takia? Entä, jos kyseessä olisi sähkölaite, kuten partakone - tai vaikkapa virvoitusjuoma tai käsitiskiaine? Hiustenvärjäys on vapaaehtoista, mutta niin on limpparin juominenkin.

Kampaajat ovat palvelun tuottajia ja heidän pitää tuntea aineet, joita asiakkaidensa päähän laittavat. Suuri osa tunteekin, mutta osa kampaajistakin menee markkinointiliturgoiden harhaan. Kampaajien puolestaan pitäisi kertoa asiakkaalle riskit, tehdä edellä mainitut koesivelyt. Jos asiakas lähtee valittamaan sairastumisestaan, vika todennäköisesti vierii kampaajan niskoille - ei hiusvärivalmistajan tai maahantuojan. Toisaalta esimerkiksi Sim Finland vielä pari vuotta sitten antoi ammattilaisille tarkoitetussa lehdessä täysin vastuuttomasti aivan virheellistä tietoa Sim Sensido-väreistä, mikä oli kampaajien työturvallisuuden kannalta erittäin kyseenalaista.

Lainsäätäjä ja lain valvoja?Hiusvärien riskit on tiedetty vuosikymmenet. Riskejä pohtivan tieteellisen komitean SCCP (Scientific Committee on Consumer Products) mukaan tietoa ei kuitenkaan ole riittävästi lopullista riskinarviointia varten. Aineen kuitenkin todetaan olevan "extreme sensitiser".

There is an increasing use of hair dyes by young people and additional exposure to PPD-related substances from temporary tattoos and clothing textiles. PPD is an extreme sensitiser and the risk of allergy occurring in the consumer should be realised.

Riskinarviossa selvitetään karsinogeenisuutta, mutageenisuutta ja myrkyllisyyttä. Tutkimustiedot niiden mahdollisesta riskistä lisätä alttiutta esimerkiksi syöpätauteihin kampaajilla ja mahdollisesti jopa kuluttajilla ovat ristiriitaisia. Siksi tiedekomitea edellyttää valmistajilta lisää tutkimustietoa. Herkistävyys ei ilmeisesti paina vaakakupissa, vaikka sen takia joutuisi teholle?
Ihotautilääkärit kertovat hiusvärien riskeistä muun muassa näin:

Para-fenyleenidiamiini tunnetaan erittäin voimakkaiden kosketusallergiareaktioiden aiheuttajana.
Hiusvärit ovat erittäin reaktiivisia kemikaaleja, joista monet erilaisissa tieteellisissä koejärjestelyissä aiheuttavat perimä- ym. soluvaurioita.
Värikemikaalien on osoitettu tunkeutuvan ihon läpi elimistöön, minkä takia niiden pitoisuudet hiusväreissä on tarkasti rajoitettu.
Allergiat ovat vain pieni osa hiusvärien käytön riskeistä. Eräs epidemiologinen tutkimus Pohjois-Amerikasta viittaa pitkäaikaisen kestovärien käytön lisäävän leukemiariskiä.

Homma on kuin tuulimyllyjä vastaan taistelisi.  Kosmetiikkajätti puolestaan lanseeraa megakampanjan toitottaen, että värit ovat "ihotautilääkärien suosittelemia." Firmat leikkivät ihmisten terveydellä.
Tuotteiden kuluttajaturvallisuutta valvoo Suomessa Turvatekniikan keskus, Tukes. Lähetin itse asiassa Tukesiin kysymyksen koskien "ihotautilääkärien suosittelemaa hiusväriä". Minulla on jonkinlaiset aavistukset, miten kyselyssäni käy, mutta katsotaan. Kerron sitten täällä, millainen vastaus tulee. Mutta millaiset mahdollisuudet Tukesilla on valvoa kosmetiikkajättejä ja kaikkia muita toimijoita, kun koko alan menetelmät ovat kyseenalaisia.Viranomaiset ovat hiusvärimainonnan suhteen varsin hampaattomia.

Media?

Oletteko nähneet kauneudenhoitoalan tai naistenlehdissä juttuja hiusäväriallergoista tai ylipäänsä kritiikkiä väreistä?  Jos olette, kertokaa heti. Sen sijaan niissä näkyy nelivärimainoksia erilaisista hiusväreistä. Ampuuko lehti omaan nilkkaansa kirjoittamalla negatiivista tuotteista, joista saa mainostuloja? Tuskin.
Jos lehdet eivät julkaise kriittisiä juttuja, niitä ei juuri kirjoitetakaan. Toisaalta myös toimittajat ovat hiusvärivalmistajien viherpesun uhreja. Yksi - mutta ei suinkaan ainoa - kimmoke minulle alkaa kirjoittaa Kemikaalikimara-blogia oli, kun eräs toimittaja suositteli PPD-johdannaisia sisältäviä hiusvärejä herkistyneille sopivina. Tämä siitä huolimatta, että olin kyseiselle toimittajalle pariinkin otteeseen kertonut hiusvärien haitoista. Siispä ei auttanut muu kuin alkaa pitää itse meteliä asioista.

YLE ei saa mainostaa, joten heillä olisi oiva mahdollisuus tarttua aiheeseen, vaan mikä ohjelma laittaisi viherpesijät piinapenkkiin?  Ajatelkaapa, mikä keskustelu. Pahasti allegisoitunut kuluttaja, ihotautilääkäri, viherpesijä-firmojen edustajia, kampaaja - suurta hiusväri-iltaa en sentään tarkoita, mutta tiukkaa keskustelua kuitenkin. Kuvia "ekoleimoista" ja turvonneista kasvoista. Tarttukaa toimittajat tähän aiheeseen, mutta tehkää taustatyöt huolella.

Kuluttaja itse?

Palataan Pirkon kirjoitukseen:

Äitini kohtalo oli kauhea. Veljeni muistuttaa minua vieläkin siitä, kun näkee, että olen käynyt kampaajalla. Hänen vaimonsa ei kuulu tukanvärjäyskerhoon. Hän oppi esimerkistä kerralla.  Nyt varmaan pasmatus loppuu.
Oli vain niin sydän täynnä, koska perjantaisen kampaajalla käynnin jälkeen pääni  on kutissut ja kirvelyä ollut eli nyt tuli mitta täyteen.  Nyt loppui värjääminen minun kohdaltani. Työelämässä vain tuntui, että pitää olla nuorekas ja jaksaa.  Onneksi se on nyt kaikki ohi  ja saan ihan rauhassa , vaikka tuntikaupalla, lukea, kuunnella terapeuttisia Mozartin pianokonserttoja tai vaikka vain tuijottaa kattoon. Olen kaunosielu ja esteetikko, siksi olen tuota tukanvärjäystä jatkanut vuosia. On imeytynyt eräinäisiä määriä myrkkyjä elimistööni. Voi kroppa parkaa.
Olen erään ystäväni kanssa käynyt keskusteluja värjäyskierteestä, ja olemme päättäneet yhdessä eilen luopua myrkkyjen käytöstä ja peräti tukea toisiamme luonnon väriin siirtymisessä, ts. antaa vertaistukea toisillemme!!
Olen tuolla ulkomailla matkatessani  pannut merkille , että  ikäiseni naiset eivät harrasta tukkavärejä lainkaan niin paljon kuin meillä Suomessa. Johtuu varmaan pitkälti kulttuurieroistakin: vanheneminen hyväksytään helpommin. Mutta nyt heittäydyn vastavirtaan ja riisun muutenkin turhat kemikaalit elämästäni. Siis turhat ja vaaralliset. 
Minua kauhistuttaa nuo nuoret tytöt, jotka vaihtavat tukan väriä melkein viikoittain, ja oma väri voi olla tosi kaunis. Nyt olen yrittänyt puhua eräälle sukulaistytölle, joka on 13-vuotias ja värjää itse tuon tuostakin tukkaansa. Vanhemmat eivät voi asialle mitään , vastustus on niin voimakas. Tytöllä on ihana vaalea, paksu luomutukka omasta takaa, nutta se ei nyt ole hänelle mieleen. Lapsi on muutenkin allerginen.

Tässä terveiseni. Kiitos, että jaksat pitää blogiasi. Aiheet ovat ajankohtaisia, herättelevät ihmisiä, muttet kuitenkaan sorru  tuhaan pelotteluun. Tukanvärjäysasian vaarat olet esittänyt asiallisesti  mutta  faktoihin pohjautuen.   Kiitos ajastasi.

Kiitokset Pirkolle kirjoituksesta. Se on pysäyttävä.

Tämä kaikki on mahdollista, koska aniharva haluaa muutosta. Kaikkien vähiten muutosta toivovat hiusvärivalmistajat ja maahantuojat, sillä bisnes on todella suurta. Kampaajat pelkäävät töidensä vähenevän. Viranomaiset ovat lepsuja, eikä heillä riitä resurssit valvoa. Kuluttajat eivät halua luopua värjäämisestä.  Olen hämmästellyt sitä, miksi pahan allergisen reaktion saaneetkin pohtivat kuumeisesti, mitä väriä voisi vielä käyttää. Ja miksi ihmiset antavat lasten ja nuorten läträtä hiusvärien kanssa? Eikö terveys mene edelle?

Lue myös
Naturigin hiusväri - puhdasta viherpesua
Ihotautilääkärit suosittelevat superherkistäjiä?
Hiusvärillä kasvot muodottomaksi