Nyt kun lisäaineista on ollut enemmän ja vielä enemmän juttua - niin asiallista kuin populistista - niin eiköhän ole aika tehdä konkreettisia ehdotuksia. Mitä mielestäsi pitää tehdä, kenen pitää tehdä ja miksi? Vastaukset kommentteihin - perusteluineen kiitos. Esimerkiksi "Lisäaineet poistettava" tai "Valikoimaa muutettava" ei riitä vastaukseksi, vaan vaatimus on perusteltava ja mieluusti vielä pohdittava mahdolliset seuraukset.
Tämä ei ole mikään oikein-väärin-vääntö, vaan pohdintaa aiheesta. Kuka aloittaa?
1. Miten suomalaista ruokakulttuuria saadaan parannettua?
2. Miten elintarviketeollisuuden ja kaupan tulee mielestäsi toimia?
3. Miten kuluttajan tulee mielestäsi toimia?
4. Miten viranomaisten tulee mielestäsi toimia?
5. Listaa mielestäsi kolme tehokkainta tapaa vähentää lisäaineiden saantia. Mihin lisäaineisiin keskityt?
Tämän jälkeen siirryn taas muihin aiheisiin ja vähään aikaan ei ole lisäainejuttua tulossa, joten osallistupa keskusteluun.
Onpas mielenkiintoista nähdä, millaisia vastauksia tulee.
23 kommenttia :
1. Lapset pienestä pitäen mukaan ruoanlaittoon. Kokkikerhoja lisää, kouluissa tutustumista muihinkin ruokakulttuureihin konkreettisilla maaviikoilla, milloin valmistetaan ja syödään eri maiden ruokia. Eineksiä pois hyllyiltä - http://www.europalehti.fi/2011/03/kuukausi-onnellisuutta. Hoitopaikkojen, koulujen, laitosten jne. ruoille tarttis varmaan kanssa tehdä jotakin.. siis ainakin niissä paikoissa, missä ruoat tuodaan keskuskeittiöstä 2x viikossa :/ Eli käytännössä omat keittäjät takaisin ja lisärahaa jostain..
2. Kaupat varmaan ottavat hyvin vastaan asiakkaiden toiveita jo nykyisellään, laajentavat valikoimaa esim. luomulaatuisen ruoan suhteen. Elintarviketeollisuudesta en osaa sanoa muuta kuin että hyvä veto on ollut ottaa glutamaattia pois esim. leikkeleistä, mutta toisaalta jos vaikkapa pakastesoijasuikaleiden etukannessa mainostetaan "ei natriumglutamaattia", mutta takakannen tuoteselosteessa lukee "hiivauute", niin eikö tämä ole vähän harhaanjohtamista?
3. Ottaa itse selvää, mitä kannattaisi syödä ja syöttää läheisilleen ja pyytää kauppoihin lisävalikoimaa. Ottaa oma vastuu siitä, mitä syö - jos haluaa syödä hyvin, niin sitten ostaa hyviä tuotteita, jos haluaa ostaa kuraa, niin ostaa sitä, mutta ei kannata valittaakaan, että tulee paha olo tai terveys menee ;)
5. Ostaa tuoreita tuotteita, ellei satu omaamaan omaa puutarhaa. Kun ostaa jotain paketissa tai jotain jalostettua, lukee läpi tuoteselostuksen. Syö vain itsetehtyä ruokaa kotona eikä kenenkään muun ;) koska jopa niissä äidin kotiruoissa voi olla lisäaineellista liemikuutiota tai mitä tahansa muuta, missä voi olla paljonkin lisäaineita, vaikka raaka-aineet sinällään muuten olisivatkin tuoreita ja hyviä.
Itse keskityn vähän kaikkiin lisäaineisiin nykyään :) Vaikka en niitä sinänsä niin "pelkääkään", eli voin siis ihan hyvin välillä syödä jotain höttöä, koska suurimmaksi osaksi syön lisäaineetonta tai lähes lisäaineetonta ruokaa. On ihan samantyyppisiä tuotteita, missä on joko 0-3 lisäainetta tai sitten 5-10 tai enemmän, joten sama ostaa niitä, missä lukumäärä on vähempi. Muutenkin oon tullut siihen tulokseen erinäisten kokeilujen jälkeen, että sitä parempi olo on itsellä, mitä tuoreemmin syö. Heti, kun alkaa syödä mitä vain "pahempaa" kuten vaikka ihan tavallista leipää, missä ei olisi lisä- tai säilöntäaineita lainkaan, ei hiivaa, vaan 100% ruista, niin olo menee jotenkin tukkoon. Sitten siihen päälle usein kaipaa juustoa, ja sitten alkaakin tehdä mieli jo suklaata.. ja olo on sen mukainen. Ehkä eroa ei juurikaan huomaa, ellei ole vähän aikaa ihan ilman viljoja ja valkoista sokeria ja sitten syökin jotain tuollaista raskaampaa. No tämä meni ohi lisäaineiden, mutta siis mahdollisimman tuore vs. jalostettu oli tässä pointtina.
Perheelleni pyrin ostamaan tuotteita, missä ei ole glutamaattia, vaikka en usko sen pienissä määrissä olevan niin haitallista, mutta kun ihan samoja tuotteita saa ilmankin, ostan niitä. Karkkipäiväksi usein (tai siis aina, jos se on itsestäni kiinni) ostan karkkeja, missä on enintään 5 lisäainetta, jätän kyllä hyllyyn ne pussit, missä on listattu lähelle 20 e-koodia.
No ei tässä tullut mitään perusteluja mihinkään, eikä mitään seurauksia.. en oikein ainakaan tähän aikaan enää saa tämän parempaa vastausta aikaiseksi. Jospa muut sitten perustelevat ja pohtivat asioita syvällisemmin :)
...hylkii kommentteja! Pitkä postaukseni painut bittiavaruuteen, että kohahti. Laitan kohta uuden.
-Massu
Hankalia kysymyksiä. Tässä nopeasti pohdittuja vastauksia:
1. Kaikki lähtee kodeista, eli mielestäni lasten vanhempien tulisi välittää hyvää ruokakulttuuria lapsilleen. Käytännössä perheiden tulisi siis laittaa yhdessä ruokaa alusta asti edes viikonloppuisin ja syödä yhdessä. Vanhempien ei tulisi siirtää eteenpäin mallia, jonka mukaan kokikset, karkit ja keksit ovat päivittäisiä välipaloja. Tai no, kyllähän nyt keksiä voi halutessaan ottaa sopivasti, mutta jokapäiväinen ylenmääräinen herkuttelu ei ole mistään kotoisin. Olen seurannut lasten ja nuorten elämää sivusta, ja huomannut, että osalle karkkipäivä on joka päivä. Vanhempien tulisi kuitenkin opettaa esimerkillään jotain ruoan terveellisyydestäkin.
Kouluissa kouluruoan suosio pitäisi saada uudelleen nousemaan - sen puolestahan taitaa edelleen olla kampanjakin käynnissä? Kouluruoan houkuttelevuuuteen tulisi panostaa edelleen esim. tarjoamalla koululaisille lisää mahdollisuuksia maustaa ruokaa itse tai valita useammasta ruokavaihtoehdosta. En tiedä, onko yleisiä inhokkeja kuten maksaruokia edelleen listoilla. Jos on, ne pitäisi viimein heivata ja pyrkiä tarjoamaan ruokaa, joka kelpaa mahdollisimman monelle. Esim. juureksista saa edullista ja helppoa lisuketta lihalle kuin lihalle vaikkapa vain uunissa kypsentämällä.
2. Olisi hyvä, jos kauppohin saataisiin entistä halvempia luomutuotteita. Kauppa voisi ehkä ainakin väliaikaisesti tukea luomua ottamalla niiden myynnistä tavallista pienemmät katteet itselleen. Luomubroilerillekin uskoisin riittävän kysyntää. Tehotuotannosta tulisi siirtyä luonnollisempaan ja eettisempään tuotantoon.
3. Kuluttaja voisi miettiä entistä tarkemmin ostojensa eettisyyttä. Ongelma on uskoakseni se, että osa ihmisistä ei pohdi eettisiä tai terveydellisiä seikkoja ollenkaan, osa taas ahdistuu niistä liikaakin.
4. Mahdollistaa se, että luomua on mahdollista tuottaa kohtuullisella hinnalla. Tiedottaa esim. siitä, millä lihan voi halutessaan korvata ruokavaliossa, sillä lihansyönnin väheneminen olisi ekologisistakin syistä hyvä juttu. Tarjota luotettavaa tietoa tähän ristiriitojen maailmaan.
5. Minulla on tähän kaksi asiaa, joita myös itse toteutan: teen ruokani alusta asti itse ja ostan lisäaineetonta leipää, juustoa yms. Perusruoka kunniaan! Lisäaineita saan lähinnä karkeista, alkoholista ja muista vastaavista. Muille syöjille olisi kuitenkin hyvä, jos olisi tarjolla mahdollisimman lisäaineettomia eineksiä.
-M-
En jaksa vastata kaikkiin kysymyksiin. Sanon vaan, että terve järki käteen. Gastronomiaa voi harrastaa se, joka jaksaa ja haluaa. Kauppojen valikoimiin voi vaikuttaa äänestämällä jaloillaan ja jättämällä itselle sopimattomiksi katsomansa tuotteet hyllyyn. Limut, karkit ja sipsit vähemmälle. Lisää kasviksia, kohtuudella proteiinia. Myös hiilihydraatteja tarvitaan, mutta kannattaa valita esim. tumma pasta tai suomalainen peruna (ekologinen ja sentään jonkin verran vitamiineja). Einekset on ihan jees silloin tällöin...eihän kaupan makaronilaatikossa tai pinaattiletuissa ole lisäaineita. Herkutellakin voi silloin tällöin... jopa natriumglutamaatilla maustettuja sipsejä. Jos juot kerran viikossa lasillisen keinomakeutettua, väriainelimua, niin tuskin tästäkään pienestä määrästä on haittaa. Ottakaa rennosti ja jättäkää miettiminen ja vouhottaminen vähemmälle!
Meillä on aikaa ja energiaa pohtia omaa ravitsemustamme ja ruoan lisäaineita. Voisi ehkä myös miettiä, miten asiat saataisiin parempaa reilaan siellä, missä ihmiset eivät saa riittävästi energiaa ja ravinteita ruoastaan.
Yllä olevissa kommenteissas kiteytyy hyvin omatkin mielipiteeni, mutta haluaisin myös lisätä kuluttajalle kysymyksen myös siitä tarvitsemmeko kaikkea ja koko ajan.
Menee ehkä hieman offtopic, mutta jos haluamme terveellistä ja edullista sekä ekologisesti tuotettua ruokaa tulee meidän myös huomioida muitakin aspekteja asiaan, liittyen juuri siihen mitä ja miten voimme mitäkin kauppiaalta ja tuottajilta vaatia.
Kauppojen vihertymistä nimittäin varjostaa paljon myös myymättömien elintarvikkeiden suuri hukkaprosentti. Kauppiaalle voi olla iso kynnys ostaa kalliimpaa luomua (varsinkin jos sitä pitäisi yrittää myydä edullisemmin) jos sitten kuitenkin joutuu heittämään tuotteita roskiin. Iso asiakaskunta vaatii itselleen kymmentä erinlaista leipää ja juuri sitä tiettyä jugurttia ja mehuja. Ja jos ei ole niin sitten valitetaan, kun minun mahani ei kestä mitään muuta ja minä en suuostu syömään mitään muuta. Kauppias siis joutuu aina tuotteita liikkeeseensä valitessa miettimään mikä menee kaupaksi ja mikä ei. Meidän on turha vaatia puhtaita ja tuoreita raaka-aineita jos me emme kuitenkaan ole valmiita niitä ostamaan ja hyödyntämään.
1. Hiljennyttäisiin syömään - yhdessä. Perheen tai ystävien kanssa. Ruuan valmistamiselle ja nauttimiselle ei kiireisessä yhteiskunnassamme anneta riittävästi aikaa.
2. Rehellisyyttä kehiin. Tehdään muka tutkimuksia ja saadaan muka tuloksia ja niillä lietsotaan paniikkia ja harhaanjohdetaan ihmisiä. Se on edesvastuutonta.
3. Vaatia laatua ja lupausten täyttämistä myyjiltä. Vaikuttaa myös vaikkapa järjestöjen, kuluttajaviranomaisten ja poliitikkojen kautta, jotta yhteiset pelisäännöt saataisiin kuluttajaystävällisemmiksi.
4. Puuttua harhaanjohtavaan viestintään ja julkisuudessa esitettyihin virheellisiin terveysväittämiin. Ruuan turvallisuuden valvonta, ehkä vähän tehokkaammin kuin nykyään.
5. Välttämällä eineksiä, karkkeja ja limuja. Sokeri on hampaiden takia korkealla välttämislistallani, mutta katsotaanko sen olevan lisäaine?
Kiitos vastauksista. Mahtavaa pohdiskelua. Yllättävää silti, miksi useammat eivät kiinnostu pohtimaan, mitä oikeasti pitäisi tehdä. Napiseminen on helpompi tie kuin konkreettisten parannusehdostusten tekeminen?
Teen näistä yhteenvedon, kunhan ehdin. Ja lisää ideoita ja ajatuksia saa kirjoittaa.
1. Einesten käyttöä kannattaa vähentää ja kotonakin panostaa ruuanlaiton opettamiseen ja laadukkaiden raaka-aineiden valintaan.Hyvä idea on jo tuo aiemminkin mainittu ruokaan ja eri kulttuureitten, myös kotimaamme tapoihin liittyvien teemeviikkojen ja tapahtumien lisääminen kouluissa ja mahd. muissakin yhteyksissä.Edelleen lisää dokumentteja televisioon ja kirjoittelua lehtiin ja muuallekin ruuan alkuperästä ja laadusta. Edelleen laadukkaita ruuanvalmistusohjelmia televisioon.Olisi hyvä löytää toimijoita, jotka järjestäisivät tietoiskuja kotimaisista marjoista ja yrteistä, sienistä ja villivihanneksista ja erilaisista ruuanlaittotavoista.(Martoilla esim varmaan on jo tätä)) ja tulisi lisää erilaisia yhdessä tekemisen ja syömisen kerhoja ja tapahtumia, joissa satsattaisiin myös terveellisiin raaka-aineisiin ja ruuan kauniiseen esillepanoon.
2. Elintarviketeollisuuden pitäisi luopua jo vapaaehtoisesti aineista, joihin kohdistuu edes suuria epäilyjä terveyshaitoista ja etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Esim natriumglutamaatista (kuten Snellman esim on jo tehnytkin),sakariinista, syklamaatista,BHT- ja BHA-aineista sekä aspartaamista ja monista haitallisiksi epäillyistä väriaineista ym. Nitraateista ja nitriiteistä pitäisi pyrkiä mahdollisimman paljon luopumaan. Onneksi nitriitittömien leikkeleiden määrä on aika hitaasti, mutta kuitenkin jo kasvanut.Stevian käyttöönottoon makeuttajana esim juomissa tulisi kiinnittää huomiota ja olla yhteyksissä asiasta viranomaisiin. Lisäaineiden määrää tulisi rankasti vähentää ja suosia lisäaineina luonnollisia aineita esim luonnon värejä enemmän (niin kuin joissain mehujäissä ja karkeissakin on jo ihanasti), myös keinotekoiset aromit tulisi korvata luonnollisilla maun lähteillä ja aromeilla. Kauppaketjujen tulisi sallia enmmän valinnanvapautta ketjunsa jäsenliikkeille, jotta nämä voisivat kunnolla ja vapaasti suosia lähituottajia ja luomua!
3.Kuluttajan kannattaa suosia luomutuotteita, koska niissä on paljon vähemmän mitään haitallisia jäämiä ja usein myös ravinnetiheys on parempi. Luomu on myös ympäristölle parempi vaihtoehto. Samoin lähellä tuotettua kannattaa käyttää paljon, ei toki ainoastaan(monipuolisuuden ja monien ulkomailta tuotujen kasvisten ja hedelmien superhyvien ominaisuuksien takia). Kannattaa ostaa mahdollisimman vähän käsiteltyjä, luonnollisia ja puhtaita ja ravinnetiheitä ruoka-aineita, jotta tietää mitä saa ja voi hyötyä suuremmasta määrästä vitamiineja ja antioksidantteja yms. Valkaistut jauhot, pitkälle prosessoidut tuotteet ja lisäainepommit, (osittain)kovetetut rasvat ja niitä sis. tuotteet sekä keinotekoisesti makeutetut herkut kannattaa jättää hyllyyn, samoin yleensä einekset yms. Syödään sitä, minkä mummojen mammatkin tunnistaisi ruuaksi.
4. Viranomaisten pitäisi huomattavasti paremmin reagoida lisääntyneeseen tietoon lisäaineiden terveyshaitoista ja tiukentaa rajoituksia ja kieltää tietyt pahimmat aineet jopa kokonaan ja rajoittaa myös esim enimmäismäärää,paljonko lisäaineita yksi tuote saa sisältää. Myös varoituksia (kuten tupakkarasioissa) voisi harkita paketteihin esim nitraattien ja nitriittien karsinogeenisyydestä.(Osittain)kovetetut kasvirasvat pitäisi kokonaan kieltää, koska jo oikeastaan kaikki tahot myöntävät ne terveydelle haitallisiksi.Sen sijaan stevia pitäisi sallia hyvänä makeutusvaihtoehtona ja ei pitäisi muutenkaan suhtautua niin ynseästi moniin luonnon raaka-aineisiin,joita on oikeasti käytetty menestyksellä jo vuosisatoja. Esim pakurikäävästä tehty teejauhe ja jotkin ulkomaiset ns superfoodit.Viranomaisten tulisi puuttua herkästi harhaanjohtavaan mainontaan, jossa tulee väärä kuva siitä, mistä tuote on oikeasti tehty.
Vielä viimeiseen kysymykseen:Lisäaineita voi karttaa tehokkaasti:
1. tekemällä ruokaa selkeistä perusraaka-aineista,joissa ei edes saa olla lisäaineita: tuoreista kasviksista, kalasta, lihasta, marjoista ja hedelmistä
2.opettelemalla ulkoa tiettyjä ruokavalmisteita, jotka tietää terveellisiksi ja lisäaineettomiksi. Esim ,jos käyttää leipää, niin on olemassa lisäaineettomia täysjyväruisleipiä jne. ja ottaa sitten niitä etekäteen miettimiään tuotteita, jollei sitten innostu ihan itse leipomaan...(Luomutuotteissa on muuten usein kiinnitetty hyvin huomiota myös lisäaineiden laatuun ja vähyyteen)
3.lukemalla tuoteselostukset ja tekemällä ostopäätöksensä sen mukaan sekä menemällä kauppoihin, joissa todella löytyy hyviä tuotteita.( Myös esim luomuruokapiirit, laadukkaat nettikaupat ja maatilatorit sekä suoramyynti tiloilta ovat usein hyvä valinta! )
Ai niin vielä: Kartan itse erityisesti natriumglutamaattia yms aromivahventeita, nitriittejä ja nitraatteja, BHA- ja BHT-aineita, sulfiitteja ja sulfaatteja, aspartaamia, syklamaattia, sakariinia, keinotekoisia väriaineita, asesulfaami K -makeutusainetta ja ulkomaisten sekahedelmäsekoitusten värjättyjen kirsikoitten punaväriä, joka onkin Suomessa kielletty kaikissa muissa tuotteissa. Kartan näitä kaikkia ja muitakin jo tunnettujen ja mahdollisesti vielä löytymättömien terveyshaittojen vuoksi. Lapseni sai myös pienenä joistain yllämainituista oireita, jotka paranivat kun kyseisten aineiden käyttö loppui. Lasteni takia aloin sitten aktiivisemmin paneutua moniin terveyskysymyksiin, myös lisäaineiden haittavaikutuksiin.
Tiedoista on ollut paljon hyötyä ja iloa. :)Hyvä,kun tätä keskustelua on!
Tuota...tekee mieli sanoa erään kommentin inspiroimana, että kaupan pinaattilettujen perään joskus kiireessä olen luonut haikeita katseita, mutta olen ollut niin pettynyt, kun en ole löytänyt yhtäkään tuotetta, joka ei olisi sisältänyt (osittain) kovetettuja kasvirasvoja, joita kiistattomasti pidetään niitten transrasvahappojen takia "kaikissa leireissä" tosi epäterveellisinä. Ja tietty ihan valkoisista vehnäjauhoistakin ne oli väsätty. Eikö voitaisi tehdä kiireisiksi itsensä kokeville edes yhtä merkkiä pinaattilettuja, vaikkapa(luomu)täysjyvävehnäjauhoista tai speltistä tms terveellisemmistä jauhoista ja varsinkin ILMAN NIITÄ (OSITTAIN) KOVETETTUJA KASVIRASVOJA. Niitä hirvityksiä on valmisleivonnaiset, keksit ja einekset pullollaan ja sydän ja verisuonet ei todellakaan kiitä! Juu...nyt yritän jo rauhoittua tästä puheripulista! ;)
1. Kouluruoka on oiva mahdollisuus esitellä hyvää suomalaista ruokakulttuuria. Einekset pois. Toki kodeissakin kulttuuria edistetään. Ravintolat voivat myös osallistua teemaviikkojen kautta.
2. Kauppiasvetoisilla kaupoilla on mahdollisuus profiloitua nyt luomun ja terveellisen ruokavalion edistäjinä. Elintarvikeala valmistaa sitä, mistä kysyntä on, joten ensisijaisesti elintarvikevalmistamoihin voi vaikuttaa suoraan jalillaan äänestävä kuluttaja. Suurin ongelma onkin siis se, ettei kaikkia ihmisisä kiinnosta terveellinen ravinto.
3. Kuluttaja äänestää valinnoillaan. Myös suora palaute on ehdoton konsti, jota käytetään aivan liian vähän tänä tekniikan aikakautena. Kuluttajan haastava tehtävä on hankkia tietoa ravinnosta - ei aina helppoa lisäaineviidakossa!
4.En osaa sanoa.
5. Lisäaineiden tehokas vähentäminen onnistuu, kun laittaa ruokaa kotona alusta loppuun, ostaa raaka-aineet tunnistettavassa muodossa (ei eineksiä, kastikepohjia, pussiruokia tai dippiseoksia tms.) Lisäaineista välttelemme erityisesti väriaineita, nitriittejä, glutamaatteja ja leipä ostetaan vain leipänä eli ilman mitään lisättyjä aineita.
OSA I
Itsehän me tähän ruoan arvostuksen huonoon jamaan olemme pitkälti syyllisiä. Se, että mustikkajugurtti sisältää 2% mustikkaa ja loput on sokeri, vettä ja maitoa sekä lisäaineita sopivassa suhteessa on varmasti ollut jokaisen jugurtin ostajan tiedossa herran aikaa. Olemme vain liian laiskoja jaksaaksemme vaivautua ruoanlaittoon ja liian kiireisiä istumaan television ääreen....Enkä jaksa uskoa, että mikään viime aikojen vouhotus muuttaa mitään.
Oikeasti haluaisin, että monetkin asiat muuttuisivat, mutta en osaa sanoa valmiita ratkaisuja ihmisten käyttäytymisten ja tapojen muuttamiseen.
Tässä kuitenkin ehdotuksia ja vastauksia kysymyksiin.
1. Ruokakulttuurin parantaminen lähtee ruoan arvostuksesta. Se on muutakin kuin tapa täyttää vatsamme nopeasti. Koulujen ruokamäärärahoja on nostettava ja koulujen ja hoitolaitosten jättiruokalat hävitettä. Pienet keittiöt (tietenkin järkevällä tavalla) koulujen yhteyteen. Tämä jotta lapset näkisivät kuka ruoan tekee ja palaute ruoan tekijän ja syöjän välillä mahdollisimman välittömäksi. Kouluruoan järjettömät säännökset pois. Esim jos kastike halutaan maustaa kermalla sen saa koulun kokki halutessaan tehdä. Sen sijaan, että kaikki pakotetaan käyttämään kevytihme rasvasekoitetta. Tällöin myös vanhempien on helpompi antaa palautetta kouluruoasta. Mutta TÄRKEIMPÄNÄ on vanehmpien asenteiden muuttaminen! Eli yritystä kehiin ruokkia jälkikasvua normaalilla kotiruoalla! Ulkona ruokailun tulis myös olla muuta kuin pizza tai hampurilaisateria. Ravintolat ja lounaspaikat houkuttamaan myös lapsiperheitä syömään esim. edullisilla perhepäivillä.
2. Elintarviketeollisuudelta toivon rehtiyttä. Ehkä osin salakavalasti osa tuotteista on muuttunut mössöksi,osin olemme sen hiljaa hyväksyneet. Mutta kun jostain asiasta nousee kohu niin elintarviketeollisuus osaa ihmeen kaupalla kiertää kohun. Esim sokeriton (makeutettu jollain muulla), kevyt (jatkettu vedellä), natriumglutamatiton (sisältää hiivauutetta. Sama huijjaus siis jatkuu ja jatkuu. Ihmettelen esim Valiota, (jonka luulisi herkällä korvalla kuuntelevan asiakkaitaan)kehittää mitä ihmeellisimpiä sokeriherkkuja, joita kutsutaan rahkaksi tai jugurtiksi. Perinteiset viilitkin liene kohta häviävät hyllystä keinomakeutetun sokeriherkun tilalta. Eikö pelkkä yksinkertainen maku enää riitä? Tottakai sokeriherkulla voi pitää korkeampaa hintaa varsinkin jos se on ns uutuusmaku. Katettako yrityksille muttei esim sen omistajille ja tuottajille? Jos elintarviketeollisuus pystyy rehdisti selittämään mitä tuotteensa sisältävät miten ne on tuotettu, niin uskon, että hyllyistä häviävät epämääräiset eväät nopeasti. Minun uskoni esim horjuu tämän rypsipossu jutun suhteen. Voiko valmistaja tosiaan kirkkain silmin väittää, että possun liha muuttuu sydänystävälliseksi rypsiä syöttämällä. Miten pekoni voi olla sydänystävällistä vaikka olisikin ihme rypsipossusta? Ja kauppa jatkaa samaa markkinointia ja kikkailua. Jos elintarviketeollisuus ei herää ja ota jotain vastuutaan tuotteistaan niin kauppa on ainakin niin mahtipontinen väli, jonka sanomisilla on merkitystä. Entä jos kuluttajat ja kauppa liittoutuvat toiveineen. Se olisikin oikeata "asiakasomistajuutta". USeat kaupat profiloituvat nytkin tietyn tyyppisiksi. Miksei ne voi jatkaa profiloitumistaan jos elintarviketeollisuus ei vastaa huutoon.
OSA II
edellinen jatkuu tästä, kun merkit loppuivat äsken kesken...
3. Kuluttajahan on siinä suhteessa kingi, että jos ostat jotain niin kauppa kyllä reagoi ostopäätöksiin. Kyllähän teollisuus valmistaa ja kaupat myyvät vaikka nyt noita paljon parjattuja jugurtteja, kun me niitä ostamme. Tarvitsemmeko 50 metrin jugurttihyllyä kaupassa? Ja jos vaadimme kuluttajana elintarviketeollisuudelta ja kaupalta rehtiyttä on meidän myös kestettävä tuskallinen tosiasia, ettei äidit ja mummot kokkaa puuhellan ääressä enää ruokiamme vaan teollisuusrobotit. Eikä se välttämättä tee ruoasta huonoa, kunhan se on tehty kunnon raaka-aineista. Emme voi VASTUULLISENA kuluttajina myöskään vaatia, että kunnon raaka-aine olisi aina sisäfilepihviä. Onhan tuotantoeläimissä niitä muitakin osia, joista saa kelpo ruokaa. Keittolihoja kauppaan vaatimaan ja sopan keittoon tai sitten pitää tyytyä, että eineksissä on näitä muita osia.
4. Viranomaiset toimivat mielestäni nytkin hyvin. Ruoan turvallisuus (eli ettei siinä ole taudinaiheuttajia) on mielestäni heidän tärkein tehtävänsä. Ehkä profiilin nostaminen ei olisi pahitteeksi. Viranomaisilla on myös runsaasti tietoa, jota olisi hyvä jakaa ja muuttaa sellaiseen muotoon, että tavan kadun tallaajakin sen ymmärtää.
5. Raaka-aineista ruoan valmistaminen itse. Mahdollisimman vähän prosessoitujen ruokien ostaminen. Vrt mustikkajugurtti / maustamaton jugurtti ja mustikat. Miettiä mitä oikeasti tarvitsee ostaa, jotta saa kunnolla syödäkseen.
Einesten puolesta. Niitä todella tarvitaan. Mut toki olisi kiva saada laadukkaita, lisäaineettomia eineksiä. Vinkatkaapa hyvistä eineksistä!
Mulla ei ole konkreettisia parannusehdotuksia, enkä ole rutissutkaan suomalaisesta ruokakulttuurista. Ihmisillä on valinnanvapaus, eikä siinä tarvita sen kummempaa ohjausta ylhäältä.
Terveisin,
Kiireinen
Koska ihmisillä tosiaan on se valinnanvapaus, ei näihin kokkauskursseille sun muille saada porukkaa vaikka tarjontaa olisikin. Jos vanhemmilla ei ole halua/tahtoa viedä lapsiaan kursseille, niin ei sitä tilannetta muuteta.
Helpoin keino siis lienee koulu ja kotitaloustunnit (sekä mahdollisesti terveystieto). Omista yläasteen tunneista muistan, että köksässä ehdittiin käymään todella vähän asiaa kun mukana oli siivousta ja vaatehuoltoa. Enemmän saisi kuunnella lapsia ja nuoria ja opettaa heitä tekemään ruokia, mitä he haluavat oppia (ja välillä voidaan tehdä jotain uutta, ehkä eksoottistakin ruokaa). Tällöin voidaan kiinnittää huomiota raaka-aineisiin ja vaikka vertailla miltä maistuu valmishamppari ja miltä itse tehty.
Koulun kautta tavotettaisiin suuret oppilasmassat ja ehkä he veisivät viestiä kotiin. Toki jos kotona ei ole halua panostaa ruokaan, niin en usko, että sitä muutetaan kovinkaan helposti. Siksi nuorissa ja lapsissa on tulevaisuus!
Hei!
Lyhyt kommentti vain osaan kysymykistä. Mielestäni viranomaiset voisivat tutkia lisäaineita tarkemmin ja näin alkajaisiksi käyttää vain niitä, jotka TUTKITUSTI olisivat turvallisia, myös yhteiskäytössä. Siis vain muutamaa lisäainetta käyttöön ja niistä jatkuvaa tutkimusta. Valikoimaa voi laajentaa sitä mukaan kun yhteisvaikutuksia on tutkittu.
Olen sitä mieltä, että kaikki lähtee omista tekemisistämme, kuluttajina, vanhempina, kansalaisina, vaikuttajina. Niin pitkään kun suurin osa ihmisistä kuuluu siihen EVK-ryhmään, olemme todennäköisesti tässä tilanteessa ja tarjolla on juuri sitä huttua, jota nytkin tarjotaan.
Mitä sitten itse teen asioiden eteen:
Otan lapset ruuanlaittoon mukaan. Keskustelemme ruuasta ja valmistusmenetelmistä sekä erilaisista makukokemuksista. Kysyn joka päivä, että mitä he ovat hoidossa syöneet. Käymme yhdessä kaupassa, ohitamme eines-, limu-, mehu-, sipsi-, keksi- ja karkkihyllyt. Perustelen lapsille, miksi emme tänään osta makeisia tai sokeroituja jogurtteja. Lastaamme kärryihin hedelmiä, vihanneksia ja juureksia, maitoa ja turkkilaista jogurttia, maustamatonta lihaa ja kalaa, täysjyväruisleipää, kaurahiutaleita, linssejä, pähkinöitä. Valitsemme luomua jos mahdollista. Tarjoan vieraille yleensä aina kasvisruokaa ( paitsi jos erikseen on toivottu jotain muuta ).
Äänestän paremman ruuan puolesta tekemällä ne valinnat kaupassa: jos ei ole saatavilla haluamaani, vaihdan suunnitelmaa. En osta eineslihoja, vaikka ne olisivat ainoita, mitä on tarjolla. Teen jotain vaikkapa tofusta. Lihaa syön kylläkin harvoin, joten tämä ei ole sinänsä mikään ongelma, mutta tarjoan sitä vaihtoehtona sille ”Kaupassa ei ollut muuta”- ajattelutavalle. Kauppa ja elintarviketeollisuus tarjoaa juuri sitä, mitä ostamme ja missä on hyvät katteet.
Makeisveron kaltainen ”haittavero” tietyille elintarvikeryhmille olisi oikea päätös. Mutta minkä kriteerien mukaan tämä sitten pystyttäisiin tekemään, en tiedä. En myöskään osaa sanoa, mikä merkitys sillä olisi ihmisten ostokäyttäytymiseen. Mutta olisihan se ainakin merkki yhteiskunnan ajattelutavan muutoksesta, signaali sekä kuluttajille että tuottajille. Ymmärrän ja hyväksyn kuitenkin sen, että mihinkään ” ennen vanhaan” ei ole paluuta eikä varmasti tarvettakaan. ☺
Kyse on loppujen lopuksi elämäntapavalinnoista: miksi koemme olevamme niin kiireisiä, ettemme ”ehdi” laittaa ruokaa itse ? Aikaa on kyllä harrastaa vaikka mitä, istua autossa ja tuijottaa TV:tä. Valinnat on siis monesti tehty, ennen kuin edes ennätetään sinne ruokakaupan hyllyjen väliin ihmettelemään ” että mitä tänään syötäis ” .
Otan toisenlaisen näkökannan. Kauppojen valikoima määräytyy kysynnän mukaan, ja käsite halpaa-laadukasta-nopeasti-paljon ei vaan toimi. Turha vaatia luomutuotteita kauppoihin jos kuluttajat eivät osta niitä tarpeeksi, ja turha sanoa vuosikymmeniä itsensä eineksillä elättäneelle perheelle että "nyt pitäisi siirtyä Oikeaan Ruokaan, lopetas se lisäaineiden käyttö". Esim. marinoimattomien lihojen käytön opettelu vaatii viitseliäisyyttä, aikaa ja avoimuutta, ja monilta loppuu kärsivällisyys kesken muutaman epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Muutos lähtee mun mielestä nuorista liikkeelle, joten sen takia siirryn näiden nuorten opettajiin...
Mä siirtäisin kotitalousopettajien koulutuksen AMKkiin. Viihdyin vuoden kotitaloustieteiden laitoksella Helsingin yliopistolla ja sen jälkeen ymmärsin taas vähän paremmin, mikä tässä kaikessa mättää. Käytännössä kaikki suomen kotitalousopettajat tulevat kahdesta eri koulusta, ja käytännön tunteja esim. ruoanlaitosta on lähes pelkästään ykkösvuosikurssilla ihan naurettavan vähän, sen jälkeen opiskellaan pari vuotta tutkimuksen tekemistä. Kolmosvuosikurssin opiskelija (hyvä keskiarvo, ei mitenkään eronnut muista) tarkisti pastapussin kyljestä paljonko kattilaan pitää laittaa vettä ja oikea veitsenkäyttötekniikka sipulin kanssa oli suurimmalle osalle ihan hepreaa. Opettajiltakaan ei löytynyt muuta kuin tutkijantausta yliopistosta ja kasa omaa elämänkokemusta (jota ei tietenkään pidä väheksyä) mutta silti peräänkuuluttaisin myös vankkaa ammattitaitoa. Olin itse tehnyt töitä ruoan parissa aiemmin ja valmistunut amiksesta elintarvikealalta, mutta taitojani ei arvostettu tippaakaan ja välillä tuntui että opettajat tunsivat olonsa jollain tavalla uhatuksi kun tiesivät että tunnille osallistuu opiskelija joka pystyisi perustellen kyseenalaistamaan heidän opetuksiaan. Kaikenlaisia mikroaaltouuniruokia ja muovi-ihmevimpaimia kokeillessa perustaidot (ja peruskysymykset) jäivät taustalle. Yksi harvinaisen hyvä opettaja totesi laitoksella pahoitellen, että nykykouluissa opiskelijoille syntyy kotitaloustuntien perusteella kuva siitä, että ruoka on joko terveellistä tai hyvää.
Monet perusruoat olivat pannassa, sillä ruskeakastike aiheutti syöpää ja aidosta voista puuttuivat hyvät rasvat - kaikenlaiset kevyttuotteet ja valmismaustetut ruokakermat tuli sen sijaan tutuiksi "todella kätevinä" tuotteina. Leivontatunneilla tehtiin parin perusleivonnaisen lisäksi "lisää vain vesi"-jauhe-herkkukakkua, ja välillä vaahdotettiin eri kermoja ja mittailtiin mitkä kevytkermat kestää parhaiten huoneenlämmössä. Ruoassa korostettiin terveellisyyttä tai käytännöllisyyttä ja maku oli ihan sivuseikka. Kun kävin sijaistamassa pari tuntia yläasteella, oppilaat ihmettelivät kun kehotin maistamaan ruokaa joka välissä ja maustamaan tarpeen mukaan - koulussa oli totuttu siihen että ruoka tehtiin ja ruokapöydässä sitten hyvällä tuurilla lautaselle tuli hyvää ruokaa. Tiedän että resurssit ovat rajalliset, mutta mun mielestä kaikki suomen lapset kouluttavalla pienellä joukolla kotitalousopettajia pitäisi olla paremmat valmiudet tehdä ihan perusruokaa ilman vippaskonsteja, ja tärkeätä olisi myös ymmärtää että yläasteikäisten kiinnostus ruoanlaittoon lähtee mielenkiinnosta ja erilaisten makujen kokemisesta, ei absoluuttiseen terveellisyyteen pyrkimisestä.
(ja vielä loppuosa, kylläpäs tämä viesti venähti)
Konkreettisesti - mä siirtäisin kotitalousopettajat yliopistolta AMK:kiin. Opintoihin sisältyisi varmaan viisinkertainen määrä käytännön juttuja nykyiseen verrattuna (sekä ruoanlaittoa että kodinhoitoa), sopiva määrä pedagogiikkaa ja minimi tutkimuksen tekemistä. Koulutuksessa pitäisi nostaa terveellisen ruoan kylkeen myös maku ja nautinto ja pikku hiljaa siirtää sama näkökulma myös kouluihin asti. On vaikeaa muuttaa perheiden ruokailutottumuksia tai kertoa nelikymppiselle perheenäidille "nyt se einesten laitto loppui tähän" jos muuta ei ole tehnyt koskaan. Sen sijaan nuorilla on koko elämä edessä ja mahdollisuuksia opetella ajan kanssa nauttimaan ruoanlaitosta ja ruoasta. Vanhempien merkitystä ei saa tietenkään vähätellä, mutta mun mielestä on vähän liikaa odottaa että suurta muutosta tapahtuisi kodeissa, joissa ei edes seurata tätä nyt vellovaa ruokakeskustelua...
Toivon nyt että tämän viestin lukevat eivät tulkitsisi tätä nyt vain pelkäksi valitukseksi siitä, kuinka joku ei sopeutunut hyvään kouluun. Annoin tuon yliopistovuoteni aikana palautetta monta kertaa opettajille suoraan ja asiallisesti ja yritin herättää keskustelua aiheesta. Monet opiskelijat olivat hiljaa samaa mieltä kanssani, mutta harva uskalsi sanoa mitään ääneen siinä pelossa, että opettajat eivät enää tykkäisikään.
olen melkolailla samoilla linjoilla usean kommentoijan kanssa, mutta laitanpa omatkin kommenttini vielä tänne jatkoksi.
1. Suomalaisen ruokakulttuurin muutokseen tarvitaan ennen kaikkea asennemuutosta ja laajempaa kiinnostusta ruoan laatuun, alkuperään ja makuun. Pitäisi siis siirtyä sieltä einesten ja pikaruokien maailmasta oman hellan ääreen tekemään ruoka alusta loppuun itse.
2. Elintarviketeollisuus ja kauppa toimivat pitkälti kysynnän ja tarjonnan mukaan, mutta ei sielläkään olisi pahitteeksi pieni asennemuutos, joka painottaisi raaka-aineita jalosteiden sijaan.
Miltei jokainen tarvitsee ainakin joskus eineksiä ja siksi olisi hyvä saada kauppoihin mahdollisimman vähälisäaineisia eineksiä. Osa lisäaineista on ihan perusteltuja puhtauden ja säilyvyyden kannalta, mutta turhat lisäaineet, joilla yritettän esim. peittää jo alun perin luokattomia raaka-aineita, pitäisi saada pois.
Tää mene ehkä vähän ohi aiheen, mutta yhdessä asiassa toivoisin erityisesti parannusta kaupoilta ja tukkuliikkeiltä. Nimittäin vihannesten ja hedelmien laatu on luokattoman huono monissa ketjukaupoissa. Sen sijaan kun vihanneksia ostaa vaikkapa pieneltä luomumyyjältä tai luomuruokapiirin kautta, saa aivan toisen tasoista tavaraa.
3. Kuluttaja tietysti ensisijaisesti vaikuttaa kukkarollaan eli ostosvalinnoillaan ja sitä kautta mahdollisesti muokkaa myös kauppojen valikoimia. Jos siis ei halua syödä lisäaineita, ei myöskään osta niitä sisältäviä tuotteita. Ja käänteisesti, pyrkii ostamaan ja mahdollisesti pyytää kauppoja lisäämään valikoimiinsa lisäaineettomia tuotteita, jos niitä ei ole saatavilla. Kaupat kuuntelevat yllättävän hyvin jopa yksittäisi asiakkaita. Kokeiltu on.
4. Viranomaiset voisivat antaa suosituksia einesten käytön vähentämisestä, mutta toisaalta, minusta se on jokaisen oma valinta, miten syö. Tuskinpa se on kenelläkään suosituksista kiinni, ettei tule syötyä terveellisesti.
5. Lisäaineiden saantia voi mielestäni tehokkaimmin vähentää tekemällä itse ruoat sellaisista raaka-aineista, joissa ei ole lisäaineita. Toiseksi käyttää mahdollisimman vähän lisäaineita sisältäviä tuotteita (joita siis olisi käytännössä mahdotonta tehdä itse) ja suosia sellaisia ravintoloita, joissa lisäaineet ovat minimissä.
Muutamia tiettyjä lisäaineita vältän, mutta ennen kaikkea kokonaisuus ratkaisee. Mitä enemmän lisäaineita, sitä varmemmin tuote jää ostamatta ja käyttämättä.
1.
Jos aikuisetkaan eivät tiedä, mistä ruoka tulee, niin hankala lapsille on mitään opettaa. Koko perheen voimin keittiöön ja tutustumaan alkutuotantoon. Maanviljelijät ja ruoka-ammattilaiset mukaan. Ja Martat myös!...ja koulut ovat avainasemassa juniorien kasvattamisessa "ruokatietoisuuteen" sekä kotimaisen ruokakulttuurin vaalimisessa. Kaikkia koteja on kuitenkin mahdoton saavuttaa. Ikävä kyllä.
2.
Elintarviketeollisuus suunnittelemaan ruokia, joissa raaka-aineet maistuvat ja näkyvät. Mahdollisimman pienillä lisäaineilla. Suuntaus "lykkää uuniin" tai mikroon on mainio, jollei ateriakokonaisuus sisältäisi vähintään yhdeksää lisäainetta ja säilyisi kolmea viikkoa. Kauppa helliköön "lähiruokaa" ja enemmän kotimaista. Kausituotteiden suosinta ja niiden mainitseminen mainonnassa. Lapsuudessani esimerkiksi kotimaista tomaattia ei saanut talvella. Juuresten ja säilyvien vihannesten merkitystä korostettava.
3.
Kuluttaja suosikoon kotimaisia tai vähintään reilun kaupan tuotteita, luomua ja lähellä tuotettuakin. Kuluttajan pitää myös vaatia kaupalta, että haluamansa tuotteet ovat saatavilla. Kotimaassa kasvatetaan kaikenlaista, chiliä myöten. Kuluttajan pitää vaatia myös valtiovallalta, että ruoan hinta pysyy alhaisena. Aktiiviset toimijat perustakoot vaikka kimpun kansanliikkeitä kuluttajan tueksi! Sekä me bloggarit voimme vähintään kerran kuukaudessa muistutella "ruoka-asioista" lukijakunnallemme. Minä kaikille kahdelle.
4.
Viranomaiset haittaavat pientuotantoa aivan liikaa. Pienteurastamot on lopetettu lähes kaikki, pienkanalat eivät kannata, pientuotanto muutenkin on ajettu ahdinkoon. Maatilojen koot ovat kasvaneet ja alkavat olla kestämättömiä. On unohdettu, että tuotanto syntyy ihmisistä, ei automaatista. Tehotuotanto eläinten kasvatuksessa kuriin, suurten teurastamoiden alasajaminen, sekä kotiteurastusten salliminen. Tinkimaitoa, prkl!
Ruoan omavaraisuuden lisääminen kaikin keinoin, ettei tarvitse talvellakaan syödä Etelä-Afrikan tomaattia...!
5.
Ruoan tekeminen itse alusta alkaen, jolloin raaka-aineet ovat tiedossa ja ruokaan ei lipsahtele mitään ylimääräisiä keinoaineita, ellei "itte taho". Kiireisemmille, laiskoille, tekosyitä keksiville ja muuten vaan tumpeloille, voisi ruokateollisuus tehdä "tuoreannoksia" joiden säilyvyysaika ei ole nykyisen muumiobuumin kaltainen, yli kolme kuukautta kalan kuolemasta -tyylinen! Toki kuluttajan täytyy tietää, että esimerkiksi naudanliha vaatii raakakypsytyksen, joka tehdään nykyään vakuumissa, ennen puhuttiin riiputtamisesta. Kaupoissa oli lihatiskit, lihahuoneet ja muut kalut. Ja kaupoissa tehtiin moniaiset lihatuotteet itse. Nyt harva "lihamestari" enää hallitsee ruhonleikkaamisen jalon taidon.
En varsinaisesti keskity mihinkään lisäaineisiin, vaan yritän niitä välttää mahdollisuuksien mukaan.
Haluan, että kiinnitetään enemmän huomiota ravitsevaan ja hyvänmakuiseen ruokaan ilman turhia lisiä. Kouluihin kotitaloutta jo aivan alaluokilta alkaen! Kotikeittiön koneet ja laitteet käyttöön. Että olisi muutakin pestävää, kuin mikrouuni.
Ihmettelen sitä, että melkein jokainen kokkikurssi, jolle olen yrittänyt, on täynnä. Ja silti vingutaan, että ei osata laittaa ruokaa...
-Massu
...meinasi unotua!
Lähetä kommentti