Olen viime aikoina rampannut kirppiksellä, en ostamassa vaan myymässä. Kun kodissa alkaa olla tavaraa isovanhemmilta, isotädeiltä, omilta vanhemmilta ja lapsilta jääneitä pieniä vaatteita, kenkiä, luistimia, leluja, on pakko jossain vaiheessa karsia. Olen muutaman kerran varannut itsepalvelukirppispöydän. Koska ihmisillä on taipumuksena jättää penkomansa tavarat mullin mallin, käyn päivittäin järjestelemässä tavarat. Kierrän samalla katsomassa toistenkin tarjontaa, mutta pyrin välttämään ostamista. Tarkoitushan on päästä tavarasta eroon. Yhtä mielenkiintoista kuin tavaroiden katselu on ihmisten tarkkailu. Havaintojeni perusteella olen täysin omavaltaisesti ryhmitellyt tyypilliset kirppiksellä kävijät. Tunnistatko itsesi tai ystäväsi näistä? Entä puuttuuko näistä kenties joku kirppiskävijän arkkityyppi?
Trokaajat
Trokaajat ovat kirppiskävijoinen ammattilaiskaartia. He kiertävät kirpputorin heti aamulla, kun pahaa-aavistamattomat noviisit myyjät täyttävät hyllyjään. Trokaajat keräävät parempaan talteen Arabian astiat, Iittalan ja Nuutajärven lasiesineet, Toikat, Tynellit, Wirkkalat, Sarpanevat ja muut nimet. Kolhuiset esineet eivät kelpaa. Trokaaja haluaa vain parasta.
Täsmäiskijät
Täsmäiskijät kiertävät hyllystöt systemaattisesti etsien mökille sopivia kattovalaisimia, lomareissulle valkoista T-paitaa tai posliinisarjasta rikkoutunutta kuppia. Heillä on vain yksi päämäärä. Täsmäiskijöitä on sekä miehiä että naisia, kaikenikäisiä.
Lastenvaatehamstraajat
Lastenvaatehamstraajat etsivät hyväkuntoisia vaatteita vauva- ja leikki-ikäisille lapsilleen. He toimivat määrätietoisesti etsien mahdollisimman lyhyessä ajassa mahdollisimman paljon vaatteita, ennen kuin kintereillä ja edellä kirmaavat taaperot hermostuvat. Lasten kasvaessa kirppikseltä haetaan luistimia, monoja ja nappiksia, jolloin kirppiskävijä alkaa toimia täsmäiskijän tavoin. Lastenvaatehamstraajan kintereillä on jälkikasvu, joka kaikkensa antaen osallistuu hamstraamiseen. Koriin sujahtaa lelu jos toinenkin, jonka äiti tai isä pyytää palauttamaan löytöpaikkaan.
Patologiset hamstraajat
Patologinen hamstraaja ostaa kuudennentoista samanvärisen kipon, koska eihän sitä voi sinne kirpparille jättää. Onhan se niin kaunis. Hamstraajan perhe tuskailee kaappien täyttymistä. Patologinen hamstraaja voi kerätä posliikikissoja, öljylyhtyjä tai vaikkapa vaatteita, vaikka ne eivät välttämättä edes sovi päälle ilman korjaamista.
Muotifriikit
Muotifriikit etsivät merkkivaatteita pilkkahintaan. Vähemmän arvostetut merkit kelpaavat, jos ne eivät maksa juuri mitään. Muotifriikit mieluusti esittelevät löytöjään – ja tietysti niitä merkkejä – blogissaan. Mitä harvinaisempi merkki ja mitä halvempi tuote, sitä suurempi kuva tuotteesta laitetaan. Muotifriikkien alaryhmä on ekomuotifriikit, jotka perustelevat valtavaa garderoobiaan ekologisuudella. Mitään uuttahan ei heidän takiaan valmisteta. Muotifriikit ovat tavallisimmin nuoria naisia.
Hyväntahtoiset mummot
Hyväntahtoinen mummo ostaa tyttärentyttärelle samettihousut, tai vaikkapa kolmet, koska ne ovat mummon mielestä hienot ja käytännölliset. Sammarit päätyvät vaatekaapin takanurkkaan päätyen lopulta kirppikselle. Hyväntahtoisen mummon miespuolinen vastine kirppiksellä pyörivästä vaarista on hyvin harvinen.
Sulo Vilenit
”Ostin kun halvalla sain!" Sulo Vilenit ostavat mitä tahansa, kun saavat halvalla riippumatta siitä tarvitsevatko vai eivät. Mieluusti vasta sitten, kun kahden euron tavaran saa 50 % alennuksella. (Sulo Vilen on ohjelmasarjan Tankki täyteen huoltamonpitäjä). Sulo Vileneitä on kaiken ikäisiä, niin miehiä kuin naisia.
Rokkarit penkovat äänilevykasat, DVD:t. Vanhat Finnhits-levyt eivät kelpaa. Laatumusiikkia etsivät rokkarit ovat keski-ikäisiä miehiä, farkuissa.
Satunnaiset haahuilijat
Satunnainen haahuilija poikkeaa kirppiksellä silloin kun sellainen sattuu kohdalle. Haahuilija hypistelee sitä sun tätä, mutta löytää vain harvoin ostettavaa. Onnistuessaan haahuilija tekee todellisia löytöjä.
Retrosisustajat
Sisustajat himoitsevat vanhoja maitokannuja, 70-luvun muoviastoita ja retroa sen olla pitää. Sisustaja värkkää parin euron korista kissalle lepokorin ompelemalla sen päälle vanhasta verhosta rusettisomisteet.
Luokittelen itseni lähinnä satunnaisesti haahuilevaksi lieväksi patologiseksi hamstraajaksi. Minulla on tietyn värisiä lasiesineitä, koska eihän niitä kerta kaikkiaan voi jättää sinne kirppikselle.Kirppiksillä käyminen on mukavaa. Hyvistä löydöistä voi olla tyytyväinen, kuten myös siihen, jos ei löydä mitään.
Kuva: Flickr, JForth, Creative Commons-lisenssi
Lue myös
7 kommenttia :
pöö, en löytänyt itseäni täältä. voisin kai olla ekomuotifriikki vaan kun en erityisesti seuraa muotia. ostan lähes kaikki käyttötavarani ja vaatteeni käytettynä ja kyllä -pidän itseäni parempana ihmisenä vaikka ymmärränkin kirppispyörimisenkin olevan kulutusta. nykyisin olen huomattavasti kriittisempi ostamani tuotteiden kanssa, vaikka vieläkin niitä vikatikkejä tulee, varsinkin jos ei ole mahdollisuutta sovittaa. harmi kun ei ole sitä palautusoikeutta.
hyvä postaus :)
kivinen
Kivinen, olet ilmiselvästi tehotäsmäiskijä. :)
Taidan olla satunnainen haahuilija tai vaihtoehtoisesti täsmäiskijä.
Rakastan kirppiksiä, mutta pääasiassa kaikki muu saa olla rauhassa pikku kätösiltäni lukuunottamatta kirjoja, joita en sitten juuri mistään muualta hankikaan. Toisin kun monen muun asian kohdalla kirjat vain nostavat arvoaan silmissäni jos ne on on kulkeneet monien käsien kautta, niihin tarttuu tunnelmaa jota ei uusissa ole. Ja vaikka muuten romun haaliminen on mielestäni turhaa niin kirjojen omistamisessa on taikaa josta en tahdo luopua.
Hauska listaus!
Itse olen kai sitten ekomuotifriikki, mutta tilanteesta riippuen myös täsmäiskijä ja satunnainen haahuilija :)
Ja suvussa on kyllä muutamia hyväntahtoisen mummon miespuolisia vastineita, mutta nämä papat taitavat viettää aikaansa enemmän markkinatyylisillä rompetoreilla ja huutokaupoissa kuin tavallisilla kaupunkikirppiksillä. Eivätkä he roudaa sukulaisilleen vaatteita vaan keräävät autotalliinsa kaikenlaista tyrkytettävää tyyliin "kelpaisko teille kun löysin tälläisen hienon ja melkein ehjän lampun/kellon/vohveliraudan/ruuvipuristimen/jne." :D
Hauska kirjoitus. Tavarasta eroon minäkin haluaisin... Bookplussassa on muuten näköjään keittokirja tarjouksessa, jossa sinäkin olet tekijänä, "Laihdu ilman nälkää"? Tämä vaikutti niin mielenkiintoiselta ja täysjärkiseltä, että oli pakko tehdä siitä puffi omaan blogiin :).
Pellon pientareella, kiitos!
Jäin vielä miettimään, että mikä olisi sopiva nimitys Katarimarian kuvaamalle ruuvipuristinvaarille. Ehdotuksia?
Lähetä kommentti