Pääsiäispostaus on pahasti vaiheessa, sillä elämä on ollut mitä suuremmassa määrin eloisaa netin ulkopuolella. Mutta ehkä näin toisena pääsiäispäivänä vielä voi aiheeseen liittyvää kirjoittaa.
Pääsiäiseen liittyy tietenkin muna. Suklaisia en ala analysoimaan, sillä niiden laadun jopa jälkikasvu totesi olevan tusinatavaraa. Mutta jos on olemassa pikkuruisia ja suuren suuria suklaamunia, myös tavallisia kananmunia on eri kokoisia. Kuluttaja vain näkee ani harvoin muita kuin kennorasioihin pakattua vakiokokoisia munia - miten tylsää! Tässä teille ihailtavaksi niin sanottu ihannemittoihin sopiva (vasemmalla), iso kennorasiaan mahtumaton (keskellä) ja soma mini skidi, aavistuksen punertavan värinen (oikealla).
Keitin kanamunia erilaisissa värjäysliemissä, sipulinkuorien, punajuuren ja mustikoiden kanssa tälläisella lopputuloksella. Kauniita, eikö olekin?
Keitos yksi: Kananmunat kiehumaan punajuurien kera, yksi käärittynä punajuuren kuorenpalasiin ja folioon. Tuloksena varsin tylsän värsiä vaalenruskeita munia. Kuvassa taka-alalla. Pieni pettymys.
Keitos kaksi: Mustikkakeitoksesta tuli kolme sinistä munaa. Yhden olin käärinyt folioon kokonaisten musikoiden kera, jolloin kuoreen tuli pieniä läiskiä ja vaaleampi kuin muut, kuvassa etualalla.
Keitos kolme: Kaksi munaa kääriin sipulinkuoriin ja folioon. Tuli hienon kirjavia, kuvassa oikealla. Kaksi keitin sellaisenaan, upea orassi. Suurin ylläri on etualan keltaoranssi. Käärin munan basilikanlehtiin ja folioon ja keitin sipulinkuorivedessä. Vihreää väriä ei tarttunut, mutta kuoressa näkyy kauniisti lehtikuviot.
Keitos neljä: Punajuurikeitoksesta suivaantuneena nakkasin vielä yhden munan punajuurten sekaan. Ajattelin, että vedessä on enemmän väriä, kun juurekset ovat jo tovin kiehuneet. Tuloksena samanlainen tylsä kellertävä beige kuin ensimmäisessä keitoksessa. Nakkasin munan lopulta tekemääni mustikkasoppaan hetkeksi, jolloin väristä tulikin vihertävä. Käsittelyssä kuori sai hieman naarmuja, joten lopputuloksesta tuli varsin kaunis, kuvassa vasemmalla, sinisen takana.
Keitin kanamunia erilaisissa värjäysliemissä, sipulinkuorien, punajuuren ja mustikoiden kanssa tälläisella lopputuloksella. Kauniita, eikö olekin?
Keitos yksi: Kananmunat kiehumaan punajuurien kera, yksi käärittynä punajuuren kuorenpalasiin ja folioon. Tuloksena varsin tylsän värsiä vaalenruskeita munia. Kuvassa taka-alalla. Pieni pettymys.
Keitos kaksi: Mustikkakeitoksesta tuli kolme sinistä munaa. Yhden olin käärinyt folioon kokonaisten musikoiden kera, jolloin kuoreen tuli pieniä läiskiä ja vaaleampi kuin muut, kuvassa etualalla.
Keitos kolme: Kaksi munaa kääriin sipulinkuoriin ja folioon. Tuli hienon kirjavia, kuvassa oikealla. Kaksi keitin sellaisenaan, upea orassi. Suurin ylläri on etualan keltaoranssi. Käärin munan basilikanlehtiin ja folioon ja keitin sipulinkuorivedessä. Vihreää väriä ei tarttunut, mutta kuoressa näkyy kauniisti lehtikuviot.
Keitos neljä: Punajuurikeitoksesta suivaantuneena nakkasin vielä yhden munan punajuurten sekaan. Ajattelin, että vedessä on enemmän väriä, kun juurekset ovat jo tovin kiehuneet. Tuloksena samanlainen tylsä kellertävä beige kuin ensimmäisessä keitoksessa. Nakkasin munan lopulta tekemääni mustikkasoppaan hetkeksi, jolloin väristä tulikin vihertävä. Käsittelyssä kuori sai hieman naarmuja, joten lopputuloksesta tuli varsin kaunis, kuvassa vasemmalla, sinisen takana.
Hyvää pääsiäistä!
3 kommenttia :
Mieleen juolahtanut kysymys: Onko vesiväreillä maalattujen keitettyjen kanamunien syöminen turvallista? Rupesi mietityttää, kun kemisti kertoo kanamunanvärjäyksestä ruoka-aineilla...
Jos ks vesivärit eivät ole myrkyllisiä (esi mlasten) niin ovat. Sanoo lastentarhantäti ;)
Veikkaan, että värjättyjä munia kuorivat ainakin pyyhkäisevät värin pois, jos sitä syötävään osaan joutuu.
Myrkytystietokeskus kertoo vesivärien olevan kerta-annoksena vaarattomia - ja eihän sitä väriä tässä tapauksessa edes syödä, paitsi mahdollisesti ihan hippusen verran.
http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,548,644,3818,2260,3772
Lähetä kommentti