Muistatte varmaan taannoisen kirjoitukseni paistinpannuprobleemista? Yle Etelä-Karjala kertoo 11.1.2010 samasta aiheesta otsikolla "Huono pannu kuumentaa lähinnä tunteita". Kalliidenkin pannujen käyttöikä on tuskastuttavan lyhyt. Imatralaisen ravintola Buttenhoffin keittiössä teflonpannu kestää keskimäärin pari kuukautta, joka on uskomattoman vähän. Teflonpannulla ei saa käyttää metallisia paistinlastoja, pannua ei saa kuumentaa tyhjänä, sitä ei saa käyttää hellan maksimiteholla, pannun käyttöikä on hyvin rajallinen verrattuna esimerkiksi valurautapannuihin. Pinnoitteen valmistuksessa käytetään ympäristölle haitallisia fluoriyhdisteitä, pinnoite hajoaa kuumennettaessa. Miksi niitä sitten pitää käyttää?
Minulla on suosikkina perinteiset valurautapannut. Painavia kuin mitkä, mutta kestäviä ja mainiot paisto-ominaisuudet. Voi käyttää metallisia kauhoja, lastoja, lusikoita, veitsiä...
Aika herttainen muuten tuo valurautapannulla paistettu kananmuna. Sellaisen voi tehdä piparimuotin avulla.
Millaisella pannulla sinä paistat ruokasi?
Millaisella pannulla sinä paistat ruokasi?
Olen muuten kerran syönyt Buttenhoffissa loistavassa seurassa loistavaa ruokaa.
Lue myös
15 kommenttia :
teflonit on lentäneet roskiskeen meiltä, mikroaaltouunin myötä. Yksi teräspannu ja kaksi erikokoista valurautapannua on käytössä. Olen yrittänyt löytää valurautaista wokkipannua, huonolla menestyksellä ...
Valurautapaistinpannu täälläkin käytössä.
Minulla on tällä hetkellä viisi pannua.
Lettupannu pienille letuille. Sain kaverin lahjaksi saaman pannun. Valurautaa, en ole vielä kokeillut.
Kaksi klassista valurautapannua. Pihvit paistetaan näillä.
Joku muovipinnotteinen kallis pannu, joka on osoittanut hyödyttömyytensä sillä, että sen pohja ei ole enää edes suora. Niin, paistinpannun pitää kestää lämpöä. Sitä voi edelleen käyttää varovaisesti ja harkiten tiettyihin asioihin sillä paistopinta itsessään ei ole mitenkään kulunut.
Aarteeni: syvä le Creusetin emaloitu pannu. Valuraudan hyvät ominaisuudet yhdistettynä helppoon puhdistettavuuteen. Lämmönhallintaa tämän kanssa piti opetella. En ole vielä keksinyt mitä tällä ei voisi tehdä. Erittäin kallis (noin 120 euroa), mutta ehdottomasti hintansa arvoinen.
Valurautapannu on meilläkin käytössä. Viimeisen vuoden olen yrittänyt etsiskellä sen kaveriksi kunnollista teräspannua, mutta mistään ei oikein tunnu löytyvän. Hyviä ehdotuksia otetaan vastaan :)
Niin, ja toki minulla on wokki. Kuvittelin ostaessani ostavani tavallista valurautaista, mutta se onkin pinnoitettu, mutta ei millään "hienolla" pinnoitteleella vaan lasilla, joten se kestää hyvin lämpöä.
Minäkin olen siirtynyt teflonista valurauta-aikaan. Sen rinnalle hankin tosin kannellisen Cerasafe-paistokasarin, jolla hauduttelen matalalla lämmöllä kasvisruokia.
Tuo valurautapannu oli kyllä loistava hankinta. En ole vielä kokeillut sitä kovinkaan monenlaiseen ruokaan, joten en tiedä, mihin kaikkeen sitä voi käyttää. Lettuja on kyllä tullut paistettua, kun ei ole enää tarvinnut varoa teflonia :)
Taitavat teflonpannut olla vähärasvaisuushöpötyksen lieveilmiö. Valurautaan tahtoo tarttua kiinni jos ei uskalla laittaa rasvaa.
Monenlaisia pannuja teillä.
Ari, kieropohjaiset ovat tosi rasittavia.
Valurautainen on paisto-ominaisuuksiltaan loistava, mutta se tosiaan vaatii rasvaa, jotta ei kärähdä kiinni. Minulla on kaksi tavallista, yksi parilapannu sekä lettupannu valurautaisena.
Ostin taannoin titaanipinnoitteisen pannun, mutta pilasin sen ilmeisesti liian suurilla lämpötilavaihteluilla.
Yksi emaloitu pannukin löytyy.
Eniten on käytössä kirppikseltä löytynyt kuuden euron valurautainen. :)
Varpulle tiedoksi, että en kyllä muista nähneeni valurautaisia wokkeja. Taitaisi olla kovin painavakin. Itse wokkaan suuressa paistinpannussa.
Valurautainen wokki tosiaan painaa: en minä sitä yhdellä kädellä pidä ylhäällä jos sen sisällä on jotain (edes öljyä).
Mitä rasvaan tulee niin sen olen ratkaissut näin: voi ei ole rasvaa, hyvälaatuiset öljyt eivät ole rasvaa. Mutta margariini on rasvaa. Voi on voita, hyvälaatuinen öljy on hyvälaatuista öljyä. Minä en käytä rasvoja :)
Niin pitkälle luokitukseni ei ole päässyt, että tietäisin miksi kutsutaan sitä mitä tulee vaikkapa pekonista tai hanhesta.
Tuohan on Ari hyvä periaate.
Pekonista ja hanhesta tulee hm... herkkua?
Margariinit ovat omassa luokituksessani lähinnä teknisiä liuottimia. Ja minähän en käytä teknisiä liuottimia ruokaani!
Valuraudan nimeen täälläkin vannotaan, tosin jossain vaiheessa sorruin ostamaan halvennuksesta julkkiskokin mainostaman pannun ja toisen pinnoitehirvityksen olen saanut joululahjaksi. No, onneksi nuo eivät kovin kauaa kestä meikäläisen kestotestissä. Valurauta sen sijaan näyttää olevan ikuista.
-Massu
Induktioliesi kovan tehonsa kanssa on aikamoinen tuho paistinpannuille :(
Vaikka pihvi saattaa kaivata kuumaa pannua, täyttä induktiotehoa ei kannata käyttää...
No varmasti elsene. Käry käy!
Kommentoin nyt kuitenkin, vaikka keskustelusta näyttää jo kuluneen kuukausia...
Hackmannilta löytyy valurautawokki, ostettu ihan Prismasta, ollut käytössä vuoden päivät. Loistava. Ja painava. Mutta loistava:) Hintaa en muista tarkasti, olisikohan ollut 80-90€.
Kyllästyminen pinnoitettuihin pannuihin on vihdoin niin suuri, että OBH nordica on tuonut myyntiin ohuen, kevyen valurauta-pannun!rUSTIC EVOLUTION. pannu näyttää hyvältä ja on emaloitu pohjasta, joten helpompi pitää puhtaana. En taida vielä uskaltaa ostaa tuotetta, koska uudet tuotantotekniikat tuppaavat olemaan vajaavaisia eli odotan muiden kokemuksia pannusta. Tästä voin saada kilpailijan hiiliteräs-pannulleni, joka on kuin valurauta mutta ohut ja nopeasti kuumeneva. Tosin 60 euroa on enemmän kuin hiiliteräspannut, jota olen nähnyt edullisimmillaan LIDL:ssä vain 17 €:n hintaan (Italialainen). Euro-kokit käyttävät vain hiiliterästä, joka kyllästyy mukavasti ajan kanssa. Perinteinen WOK on hiiliterästä.
Lähetä kommentti