Kemikaalikimara: Aurinkovoiteista saa kemikaalikimaran (HS)

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Aurinkovoiteista saa kemikaalikimaran (HS)

"Aurinkovoiteiden kemikaalit saavat kuluttajan ymmälleen. Voiteet sisältävät aineita, joiden turvallisuudesta kiistellään jatkuvasti. Parhaat asiantuntijatkaan eivät ole yksimielisiä siitä, mikä on haitallista ja mikä ei."

Näin alkaa Helsingin Sanomien aurinkovoiteita käsittelevä artikkeli (3.6.2009), joka innoitti jatkamaan aikaisempaa postaustani aiheesta.

Fysikaalisissa suojissa pohditaan nanohiukkasia ja kemiallisten suojien kohdalla hormonaalisia vaikutuksia sekä käyttämättä jättämisessä tai liian vähäisessä voiteiden käytössä UV-säteilyn haitallisuutta. Suo siellä, vetelä täällä - vai pitäisikö sanoa suodatin siellä, ihosairaus täällä? UV-säteily kun on karsinogeenistä.

Aurinkovoiteet ja hormonit

Hormonihäiritsijät ovat hormonitoimintaan vaikuttavia aineita. Ne ovat joko luonnossa esiintyviä tai synteettisesti valmistettuja kemikaaleja. HS:n artikkelin mukaan niitä saadaan eniten ravinnosta, ja monet kasvikset sisältävät luonnostaan hormonihäiritsijöitä. Olen välillä pohtinut soijaa ja sen hormonaalista vaikutusta, mutta en ole tarkemmin selvittänyt asiaa. Minusta on ristiriitaista, jos soija auttaa ja sitä suositellaan vaihdevuosioireisiin. Onko sama aine tällöin hyväksi esimerkiksi pojille? Ihotautien ja allergologian ylilääkäri Rantanen vertaa aurinkovoiteiden ja soijan vaikutuksia: "Yhteisvaikutusta voi syntyä, mutta aurinkosuodattimien hormonivaikutukset ovat silti vähäisiä ja käytännössä merkityksettömiä vaikkapa soijatuotteisiin verrattuna". Onko tästä pääteltävä, että soija on haitallisempaa kuin aurinkovoide?

UVA-suojan hankaluus

Aurinkovoiteiden tulee sisältää sekä UVB- että UVA-suoja. Pelkällä fysikaalisella suojalla ei saada aikaiseksi riittävän tehokasta UVA-suojaa, mikä on nykyisin vaatimuksena aurinkovoiteilla. Tämän takia luonnonkosmetiikkaa valmistavat yritykset joutuvat lainakin osittain luopumaan aurinkovoiteista. Valkoinen pigmentti kun ei riitä UVA-suojaksi ja synteettisiä aineita ei luonnonkosmetiikassa saa käyttää.

Mielenkiintoinen tieto Hesarin artikkelissa on, että sinkkioksidia ei saa EU:ssa käyttää aurinkosuojatuotteissa. Luin nimittäin ihan hiljattain artikkelin "Minäkö laittaisin titaani- tai sinkkivalkoista naamaani?". Artikkelissa kerrotaan auringonsuojatuotteiden sisältävän sinkkioksidia. Selvä ristiriita, täytyypä selvittää.

Ipanat varjoon tai vaatteet päälle

Pienet, alle parivuotiaat, natiaiset on syytä pitää varjossa tai suojata vaatteilla. Pikkuisten iho läpäisee helpommin eikä lasten elimistö kykene käsittelemään aineita samalla tavalla kuin aikuisten. Isommille lapsille suositellaan maltillista auringossa oloa, vaatetusta sekä paljaisiin kohtiin fysikaalisen suojan aurinkovoidestta. Lehdessä on myös pitkä kirjoitus auringonsuojavaatteista. Tässä linkit juttuihin. Äläkää kärventäkö jälkikasvua. Iholla on pitkä muisti.

5 kommenttia :

Anonyymi kirjoitti...

Nuo aurinkosuojavaatteet kuulostavat kyllä ihan rahastusjutulta! On se kumma, jos ei tavallinen ohut, tiiviisti kudottu puuvillakangas riitä!!! Tai muut tavalliset vaatteet. En usko, että puuvillaisen T-paidan suojakerroin olisi vain upf 5, kuten hesarin jutussa oli. Miksi sitten T-paidan alta jää iho aivan valkoiseksi, kun paljas iho ruskettuu. Lisäksi nuo aurinkosuojavaatteiden nanohiukkaset kuulostavat vähän epäilyttäviltä. Mitä Anja tuumaat niistä?

Anonyymi kirjoitti...

Eikös parhaimmat auringonsuojavaatteet ole tehty patentoidusta Aureola-materiaalista?

Kemikaalikimara kirjoitti...

En ole itse asiassa selvittänyt aurinkovaateasiaa, mutta olen miettinyt hieman samansuuntaisesti. Jos auringossa ei vietä pitkiä aikoja, on vaatetta päällä ja iho ei pala, niin luulisi riittävän. En myöskään tunne Aureola-materiaalia.

Juttelin ihan muutama päivä sitten henkilön kanssa, jolla on lääkitys, joka moninkertaistaa ihosyöpäriskin 40 kertaiseksi. Hän puolestaan kertoi auringonsuojavaatteiden olevan hiostavia, mutta toisaalta ei niitä käytä rantaolosuhteissa. Mutta ei varmaankaan voi yleistää, sillä en tiedä, puhuiko hän yhdestä vai useammasta merkistä. Suojana hän käyttää aivan tavallisia mukavia vaatteita, käsille ja muille paljaille ihon osille suojavoidetta. Varjossa on mukavaa.
Eiköhän nuo vaatteet ole tarkoitettu käytettäväksi rannalla ja muualla, missä iho kärtsää helposti.

Jos nanopartikkelit ovat kiinni kuidussa, niiden aiheuttama riski tuskin on suuri. Isoimmat nanoapartikkeleihin liittyvät riskit koskevat työturvallisuutta nanopartikkeleita ja tuotteita vamistettaessa.

Inkeri kirjoitti...

Voivathan nuo olla ainakin uidessa tai rannalla ihan näppäriä, jos kangas kuivuu nopeasti ja suojaa kuitenkin uv-säteilyltä. Itselläni on sukellustarvikeliikkeestä ostettu uikkarikankainen paita- ja sortsisetti, ja se ainakin on ollut ihan hyvä. En tiedä kyllä, onko siinä sen kummempaa uv-suojaa.

Aurinkoihottumaisena olen joutunut uidessa jo pitkään käyttämään jotakin lisävaatetusta uikkarin päällä. Tumma T-paita on ok, mutta uinnin jälkeen litimärkänä aika ikävän tuntuinen päällä. Vaalea puuvillavaate taas ei riitä suojaksi ollenkaan, ihottuma tulee sen läpi.

Ihottuman saa kyllä tosi paljon helpommin kuin polttaman, jos on saadakseen. Itseäni en ole tainnut polttaa auringossa melkein koskaan, koska karmea kutina on ajanut hyvissä ajoin varjoon suojaan ennen varsinaista palamista. (Jotain hyvää siinäkin.)

Kemikaalikimara kirjoitti...

Puuvilla tosiaan ei kuivu niin helposti kuin keinokuituiset. Rantaolohin ne sopivat hyvin. Kokemuksesi mukaan valkoinen T-paita ei siis ole riittävä suoja auringolta. Täytyy pitää mielessä...

LinkWithin

Related Posts with Thumbnails