Ulkoministeri Alexander Stubb on haastanut ministerikollegansa kuukauden kestävään karkkilakkoon. Eikö tämä uutinen paljasta hyvin, missä tässä maassa mennään? Enkä tarkoita tällä sitä, että Stubbin haaste olisi mitenkään tyhmä tai naurettava vaan sitä, että Suomi on maa, jossa aikuiset ihmiset mässyttävät karkkia - ja paljon! Sokeri, makeutusaineet ja väriaineet eivät tunnu missään, kun karkkikadulta mätetään vaahtokarkkeja, hedelmäkarkkeja, salmiakkipääkalloja, matoja, tutteja, toffeita ja liitulakuja kilon pussiin. Kuka pelkää lisäaineita? Karkinsyöjä ei ainakaan.
Pengoin Kemikaalikimaraa kirjoittaessani karkinsyöntimääriä ja kirjoitin näin: "Suomalaiset ovat kovin persoja makeisille, joita EU:n suklaa-, keksi- ja makeisteollisuuden yhdistyksen tilastojen mukaan vuonna 2005 kului 13 kg henkeä kohden - saman verran kuin kalaa." Miettikää ...13 kg karkkia ja 13 kg kalaa...
Oletko muuten koskaan ajatellut miksi irtokarkkipussit ovat niin valtavia? Tietenkin siksi, että järkevä määrä makeisia näyttää pohjalla naurettavan vähältä. Sata grammaa, mikä sekään ei ole vähän, tuskin peittää pohjan. Asiakkaiden halutaan ostavan PALJON -ja suomalaisethan ostavat.
Stubb on haastanut ministerit karkkilakkoon, minä puolestani haastan Kemikaalikimaran lukijat. Piti hakea tähän Stubbin kuvan lisäksi sopiva makeisaiheinen foto, mutta eikös tuo Marianne-solmio korvaa sen?
2 kommenttia :
Totta ja hyvin kummallista. Minulle tulee karkeista niin kummallinen olo, ettei edes koskaan tee mieli syödä niitä.. Mutta suklaa on toistaiseksi asia erikseen. Se addiktoi, pahasti.
Luulenpa, ettei moni edes tajua, miten paljon karkkeja tulee syötyä. Ihminen kun osaa pettää itseäänkin aika taitavasti. Esimerkiksi ravitsemustutkimuksissa aliraportointi on hyvin tavallista.
Lähetä kommentti